Uudesta ja kehityksestä

Miksi on tärkeää oppia uutta ja kehittyä?

Olen pitkään ollut kovasti väsynyt uuden oppimiseen. Olen muuttanut uuteen kaupunkiin, ja siellä uuteen asuntoon, eikä elämässä mikään oikein suju rutiinilla. Kaikki arki on opeteltava uudelleen. Mistä voi ostaa ripsiväriä? Missä ovat kirjastot? Miten päin avain piti laittaa turvalukkoon? Minne seiskaratikka menikään? Millä salilla kannattaisi käydä?

Tututkin asiat unohtuvat, kun arki menee taistellessa. Työ on vaikeaa muutenkin, mutta muisti pätkiminen tekee siitä usein toivotonta. Joka hetki pitäisi pystyä omaksumaan uutta, kehittymään ja muistamaan. Kaikki voimat vaan menevät siihen, että saisi pidettyä jonkun järjestyksen ja suoriuduttua edes pakollisesta.

Elämä on liian vaativaa ja liian laajalla. Minulle riittäisi aika pieni kolo tässä maailmassa, huonompi työ ja pienempi palkka. On vaikeaa olla sellainen ihminen, millaista kuvittelen nykymaailman minulta vaativan.

Itse olen kuitenkin valinnut tämän elämän, jossa tiedolla on niin suuri merkitys. Minä se halusin tämän ammatin, jossa on jatkuvasti hukassa. Itse lähdin tuohon kaupunkiin jota alun perin vihasin. Ja minä se olen joka järjestää tapaamisia ja harrastuksia jokaiselle illalle, vaikka oikeasti haluaisi vain istua kotona kaksin television kanssa.

Tuli haukattua liian iso pala, mutta tämän kanssa on nyt elettävä. Ensi vuonna kaikki on varmasti paremmin ja silloin aion oppia paljon vähemmän uutta.

Mikä osa nykyisyydestä on minun omaani

Otsikko tähän tekstiin on mukailtu eräästä romaanista nimeltä Teurastamo 5. En välttämättä pidä tästä tarinasta, mutta lähes jokaisesta romaanista löytyy jokin hyvä kohta (otaksun tässä olevan useampiakin).

Tämän blogin perustaminen on ollut satunnaisesti mielessäni keväästä asti, ja nyt tarpeeksi vähän täytetty vapaa-aika sai minut aloittamaan. Ilmiselvästi tärkein motiivi kirjoittamiseen on maailmani järjesteleminen. Haluan kirjoittaa kaikesta, mikä minua mietityttää. Kuitenkin siltä varalta, että kerron ystävilleni tästä päiväkirjasta (helposti kännissä), jätän kovin salaiset asiat pois.

Blogin otsikko kuvaa sitä, millaisena ajattelen itseni nyt. Nuorena ja masentuneena minulla oli tapana käyttää erilaisia muunnoksia talvi-sanoista nimimerkkinäni. Talvi kuvasi silloin jonkinlaista synkkyyden ja kauneuden yhdistelmää, mikä tunteitani silloin hallitsi. Entinen talvi pitää vanhan minäni mukana mutta samalla sanoutuu siitä irti. En ole enää masentunut, mutta terapian lisäksi haluan järjestellä menneisyyttäni ja nykyisyyttäni myös tällä päiväkirjalla.

Esitän ensinnäkin sääntöjä itselleni. Pidän säännöistä ja listoista todella! Laitetaan ranskalaisilla viivoilla, koska pidän niistä kovasti.
- Nämä tekstit saavat tulla sellaisiksi kuin tulevat.
- Tekstiä saa laittaa sulkeisiin.
- Tekstien ei tarvitse olla johdonmukaisia kokonaisuuksia.
- Teksteissä voi mieluusti olla mukana otteita muistä teksteistä. Hahmotan kaiken parhaiten kirjoituksen kautta.
- Yksityiskohdat esimerkiksi siitä, mitä olen päivän aikana syönyt, tai olenko vaikka pessyt pyykkiä, ovat lähtökohtaisesti oleellista tietoa.

Päiväkirjoja olen kirjoittanut useaan otteeseen 11-vuotiaasta saakka, joten tämä on minulle aivan luontevaa. Nyt kun identiteettini on päässyt hukkumaan, tarkoituksena on tämän blogin avulla konstruoida uusi. Tarkoitus on hahmotella, minne tässä nykyisyydessä sijoitun, ja mikä on minun omaani.