Terapian loppu

Tänään oli viimeinen kerta. Kahdesti viikossa kolme vuotta, ja nyt olen valmis.

Ei se ollut kovin surullistakaan lopettaa.

Linnunpoikasen tuntemukset pesästä lähtiessä: "en haluaisi jättää tätä turvallista pesää, mutta jollen tee sitä, en voi lentää".

Paha päivä

Tämä oli ensimmäinen huono päivä työssä, jossa olen ollut 24 päivää.

Siivooja on sairaana. Aamulla minua pyydettiin siivoamaan luokat ja keräämään roskat, minkä tein. Iltapäivällä sain huomautuksen siitä, että en ollut siivonnut sotkuja käytäviltä. Pitäisi kuulemma töitäkin tehdä, eikä vain istua.

Missään vaiheessa ei ole sovittu, että sairastuneen siivoojan työt kuuluvat minulle.

Olen ensin kouluttanut itseäni korkeakoulussa kuusi vuotta, sitten tehnyt koulutustani vastaavaa työtä 2430 euron kuukausipalkalla, ja nyt siivoan täällä toisten jälkiä. Huomenna pyydän ottamaan huomioon tämän näkökulman.

Jos minun täytyy siivota, niin teen sen. Mutta pahalta tuntuu. Olen tänään itkenyt.

Olen aika tylsä

Välillä ihmettelen, mihin aikani oikein menee. Minulla on aika vähän harrastuksia ja ystäviä enkä muutenkaan ole kovin aktiivinen. Mutta en silti laiskottele juurikaan, vaan mielestäni käytän kaiken ajan hyödyllisesti.

Käyn töissä. Teen työasioita kotona ja luen työhön liittyviä kirjoja. Käyn lenkillä neljästi viikossa. Teen kotitöitä paljon. Luen lehtiä paljon. Luen kirjoja, mutta vähän. Käyn terapiassa kahdesti viikossa. Nettailen suhteellisen paljon. Käyn vapaaehtoistyössä kerran kahdessa viikossa. Tapaan ystäviä kerran viikossa. Viikonlopun kotoa poissa olen vähintään kerran kuukaudessa. Nukun seitsemän tuntia vuorokaudesta. Olen krapulassa vähintään kahdesti kuukaudessa. Katson televisiota vähintään neljänä päivänä viikossa. Puhun puhelimessa sunnuntaisin useita tunteja. Järjestelen paikkoja. Mietin ja suunnittelen paljon. Tähän aikani menee. En oikein tee mitään erikoista ja kiinnostavaa, mitään mistä voisi kertoa.

Olen aika tylsä.

Parantunut

Olen oikeastaan parantunut nyt. Terapiaa on enää vähän jäljellä. Olen saanut elämäni kaikilta osin kuntoon. Nyt kaikki on hyvin.

Ja oikeastaan en tähän keksi mitään muuta sanomista.

Lääkekokeilu

Viikko on tullut täyteen ilman tsolpideemia. Olen tyytyväinen. Aluksi meni lääkkeillä. Torstaina en ottanut enää mitään, perjantaina alkoholia, lauantaina en mitään. Ja kyllä olen nukkunut, vaikkakin unen saan vasta kahdeltatoista, kun aikaisemmin aina yhdeltätoista. Tänään olin niin rankalla lenkillä ja heräsinkin kahdeksalta, joten uskon unen tulevan. Tämä oli ihan yllättävänkin helppoa. Toistaiseksi.

Päivitystä

En tiedä, miten tämä onkaan mahdollista, mutta en ole pitkään aikaan ollut masentunut. Otaksun, että tämä helpompi työ aiheuttaa sen. Ehkä muutenkin olen parantunut.

Nyt yritän ensimmäistä kertaa vieroittautua nukahtamislääkkeistä. Nyt kello on yksi yöllä. En viitsi turhaan mennä sänkyyn vielä, koska en kumminkaan nuku. Olen aikaisemmin vahingon takia joutunut olemaan yhden yön ilman lääkkeitä, enkä silloin juuri nukkunut. Nyt ajattelin ottaa Sirdaludin. Huomiseksi on yksi Diapam. Ataraxia olisi, mutta muistaakseni siitä tuli jotain epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Remeronia olisi, mutta siitä sain häiritseviä tuntemuksia jalkoihin. Sirdalud voisi auttaa, ja alkoholi.

Viikko tässä voi mennä. Haluan ainakin koettaa. Olen sentään päässyt jo eroon masennuslääkkeistä ja tupakasta.

Haluan koettaa, millaista on elämä ilman nukahtamislääkkeitä. Olen syönyt niitä säännöllisesti varmaan ainakin neljä vuotta. Koskaan elämässäni en ole ollut hyvä nukahtamaan, ja vasta lääkkeiden avulla olen voinut elää "normaalisti". Aikaisemmin olin AINA väsynyt, lääkkeitten avulla en juuri koskaan. Saa nähdä miten käy.

Ei enää uusia projekteja

Olen haalinut elämäni aivan ylettömän täyteen kaikkea uutta. Nyt on kerta kaikkiaan päätettävä, ettei ala toteuttaa mitään uutta, vaan yrittää selvitä näistä mitä nyt on.

Mistä olen ylpeä tai tyytyväinen?

En ottanut opintolainaa, vaan sinnittelin tekemällä töitä.

Työt mitä tein opiskeluaikoina. Varsinkin yksi, missä otin selville aika monimutkaisia asioita päästäkseni alkuun.

Se miten opettelin kyselytutkimuksen tekemisen, vaikken oikein muistanut miten homma meni.
Olen valmis tekemään uhrauksia työn eteen. Esimerkiksi olen muuttanut työn perässä toiseen kaupunkiin.

Nykyiseen työpaikkaan menin ensin harjoittelijaksi yhden kuukauden ajaksi. Työpaikka oli haaveeni, ja sain sen toteutettua. Kun olin innokas, sain aina pieniä pätkiä jatkoa ja lisää palkkaa, lopulta palkka oli todella hyvä ja työkokemusta tuli puolitoista vuotta.

Olen alkanut kuntoilla, vaikka aluksi tuntui että en millään pysty siihen. Paljastui, että olen sen verran kurinalainen, että saan ikävältäkin tuntuvaa asiaa tehtyä niin kauan, että se alkaa tuntua hyvältä. !

Erityisesti olen ylpeä ahkeruudestani ja tunnollisuudestani.

Työnhausta

Laitan tähän muistiin asioita, joita työnhaussa olisi hyvä muistaa.

Puhelu työnantajalle:

- Aina ennen hakemuksen lähettämistä soitto.
- Valmistaudu puheluun, kirjaa ylös mitä haluat kysyä: työtehtävät, työn vaatimukset, työajat, vastuu, asiakaskontaktit jne.
- Varaudu kertomaan itsestäsi: kiinnostuksesi aiheista, koulutuksestasi, työkokemuksestasi.
- Paina muistiin sen henkilön nimi, jonka haluat tavoittaa
- Aloita puhelu kertomalla, kuka olet ja miksi soitat.
- Voit kertoa aluksi lyhyesti itsestäsi ja syistä, miksi olet kiinnostunut juuri tästä työpaikasta. Sitten siirry valmistemiisi kysymyksin.
- Lopeta puhelu kohteliaasti esimerkiksi kiitoksiin tiedoista ja toteamukseen kirjallisen hakemuksen lähettämisestä.
- Hymy kuuluu äänessä.

Haastattelu:
- Haastatteluissa kysytään aina, miksi haet juuri tätä työpaikkaa. Vastauksesi osoittaa, mitä tiedät yrityksestä ja avoimena olevasta työpaikasta. Tällä kysymyksellä työnantaja testaa, oletko kiinnostunut työstä ja itsesi kehittämisestä työntekijänä vai pelkästään työstä saatavasta paikasta.
- Mieti etukäteen, mitä vastaat, kun sinulta kysytään millainen ihminen oikein olet? Mitä ominaisuuksia sinulla on, joista olisi hyötyä tässä työpaikassa? Mitä toivoisit työltä ja kuinka tämä työ vastaa toiveisiisi?
- Muuta tavallista: työkokemus ja ominaisuudet, esim.
- Kuvaile itseäsi muutamalla sanalla.
- Mitkä ovat vahvat puolesi? Entä heikot?
- Kuinka selvität ruuhkautuneen työtilanteen?
- Miten työskentelet paineen alaisena?
- Miksi meidän pitäisi valita juuri Sinut tähän työhön?
- Mistä kolmesta saavutuksestasi olet erityisen ylpeä?
- Miti etukäteen myös kysymyksiä, joita voit haastattelussa esittää, esim. työtehtävät, asiakkaat, yrityksen tuotteet, mahdollinen tuleva työyhteisö, työajat jne. Tee sellaisia kysymyksiä, jotka osoittavat Sinun olevan kiinnostunut työpaikasta ja jotka kertovat ammattitaidostasi
- Myönteinen asenne ja vilpitön kiinnostus tarjolla olevaa työtä kohtaan
- Ilmaise asia koko olemustasi käyttäen. ääni, puheen painotukset, tauot ja puherytmi välittävät tietoa asennoitumisestasi asiaan

Älä lannistu.

TYÖ

Työn ympärillä pyörii kaikki. Ei ole onneksi muita huolia. Olen laihtunutkin, ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen paino on 60 kilon paremmalla puolella.

Muistettavaa

kauneus ei ole
kaukana mutta unohdan
hyvä elämä on
tässä mutta en muista

Ei oikein hyvin töitten suhteen

Töissä menee edelleen huonosti, mutta vapaa-aika on mukavaa.

Lähden tuolta tutkimushommista, ja olen nyt hypännyt tyhjän päälle.

Kun vaan saisin nämä hommat tehtyä loppuun. Tänäänkin oli niin huono päivä, mutta ehkä taas huomenna tilanne paranee. Aina kun joudun olemaan liian kauan yksin töissä, niin alkaa tulla vaikeuksia.

Kun vaan saisin työasiat kuntoon, niin ei muuten ole mitään hätää. Pelkään kykyjäni ja jaksamistani. Muut huolet ovat kyllä pienentyneet. Ei ole enää opiskelua, rahatilanne on ok, parisuhteessa menee hyvin, olen jaksanut huolehtia ruoasta ja kuntoilusta, en ole lihonut yhtään. Kyllä tässä ollaan menossa parempaan.

All good things come to an end

Olen alkanut kuunnella NRJ-radiokanavaa. Se saa minut hyvälle tuulelle. Kaipaan tällaista kevyttä. Tänään huomasin, että pidän kovasti seuraavasta kappaleesta. Kaunis laulu ja koskettavat sanat.

Nelly Furtado: All Good Things Come to and End

Dogs were whistling a new tune
Barking at the new moon
Hoping it would come soon so that they could die

Honestly what will become of me
I don't like reality
It's way too clear to me
But really life is daily
We are what we don't see
We missed everything daydreaming

Flames to dust
Lovers to friends
Why do all good things come to an end

Travelling I always stop at exits
Wondering if I'll stay
Young and restless
Living this way I stress less
I want to pull away when the dream dies
The pain sets it and I don't cry
I only feel gravity and I wonder why

And the sun was wondering if it should stay away for a day until the feeling went away
And the clouds were dropping and the...
The rain forgot how to bring salvation
The dogs were whistling a new tune barking at the new moon
Hoping it would come soon so that they could die

Elämäni tarina positiivisessa valossa

Tiivistelmä 26-vuotisesta elämästäni

Synnyin toivottunua lapsena 1980-luvun alussa, jolloin monet ihmiset olivat onnellisia. Äitini oli kotona ainakin varhaislapsuuteni. Vanhempani muuttivat erilleen, kun olin ehkä 5-vuotias, mutta isä oli läsnä lapsuudessamme. Kahden pikkusiskoni kanssa leikimme aina yhdessä enkä ollut koskaan yksin.

Oli vaikeaa asua koko lapsuus kahdella paikkakunnalla, enkä koskaan tottunut siihen. Toisaalta näin monipuolisemmin elämää jo lapsena, ja isä myös vei meitä matkoille eri puolelle Suomea. Isä oli melko ankara kasvattaja, mutta äiti oli hyvä. Isältä opin työnteon tärkeyden, ja myös tekemään monenlaista.

Lapsena olin vahvaluonteinen ja itsenäinen. Minulla ei ollut paljon ystäviä, mutta noin 11-vuotiaana aloin tietoisesti parantaa elämääni. Aloin pärjätä hyvin koulussa, harrastaa liikuntaa ja saada kavereita. Yläasteella minulla oli jo paljon kavereita ja poikaystävä. Peruskoulun päästötodistukseni keskiarvo oli 9,6. Aloin kuunnella metallimusiikkia, ja tämä alakulttuuri tarjosi keinon tuntea itsensä erityiseksi, mutta silti kuulua jonnekin.

Peruskoulun jälkeen, 15-vuotiaana, muutin vähäksi aikaa isäni luokse, sitten isän tuttavan luo toiseen kaupunkiin, ja lopulta yksin. Kävin erikoislukiota, joka oli erittäin vaativa, mutta kovalla työllä pärjäsin. Kirjoitin ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Lukion jälkeen muutin taas uudelle paikkakunnalle. Pidin välivuoden, jonka aikana luin paljon ja kehitin ajatteluani. Opiskelin myös yliopiston pääsykokeisiin, ja pääsinkin välivuoden jälkeen yliopistoon haluamalleni linjalle, toiseksi parhailla kokonaispisteillä sinä vuonna.

Yliopistossa aloin pohtia ainevalintaani ja vaihdoin toiseen, kiinnostavampaan pääaineeseen. Tein töitä opiskelujen ohella ja harrastin monenlaista. Sain monia hyviä ystäviä. Löysin elämäni miehen, muutimme yhteen ja kihlauduimme.

Valmistuin kuudessa vuodessa, ilman opintolainaa. Valmistuttuani minua odotti työpaikka, jossa olin aloittanut jo aikaisemmin. Kävin töissä toisessa kaupungissa ja opin paljon uutta. Työskentelin paikassa yhteensä puolitoista vuotta, pääsin parempaan asemaan ja aloin saada hyvää palkkaa.

Halusin kuitenkin oppia uusia asioita, ja vaikka olisin voinut jatkaa vanhassa, päätin etsiä uuden työpaikan kotikaupungistani...

Tänään meinasin taas eksyä, aina meinaan eksyä tässä paskakaupungissa, mutta sitten osasinkin perille. Olen ollut siellä samassa paikassa jo eilen, ja siellä päin muutenkin liikkunut, mutta en vaan jaksaa muistaa. Ajattelen aina, että voi voi nyt tämän kerran kun pääsen tuonne niin kyllä tämä tästä, ja sitten joudun kumminkin joskus toiste samaan paikkaan enkä sitten muista sitä.

Printtasin netistä Helsingin yliopiston opiskelijoille tarkoitetun elämäntaitokurssin paperit. Jos nyt yritän tällaista.

En jaksa tehdä töitä, mutta vielä 40 vuotta pitäisi. On jotain oikeasti tehtävä. En nyt halua kuollakaan, ja työttömänä olen takuuvarmana masentunut. Ainut tapa minulle elää on keksiä jokin työ jossa pärjään.

Tämä surkeudessa vellominen työllistää minua niin, etten jaksa muuta. Koko ajan teen väärin, on siis lähestulkoon jokaisesta hetkestä syyllinen olo. Pitäisi niin monia asioita ja sitten kuitenkin teen kaikkea mitä ei pitäisi. En pysty lopettamaan tuota Tukiasemalla käymistä, en tupakoimista, en töissä lusmuilua. En jaksa nähdä ihmisiä, en jaksa liikkua, en jaksa muuta kuin tätä tässä istumista. Ja koko ajan tämä surkeus vaan kertautuu ja ruokkii itseään. Syötän itse tätä tunnetta, ja tämä on aivan hirveää enkä vain pääse pois.

Toiveeni uudelle vuodelle

Toivon, että saan töitä, että paranen masennuksesta, että juon vähemmän, että jaksan kehittää itseäni, että opin arvostamaan itseäni, että mitään kovin pahaa ei tapahdu. Oikeastaan muun elämän toivon pysyvän samanlaisena mutta työelämältä toivon paljon ja pelkään sitä lujasti.