Onnellisuus

Olen viimeisen vuoden aikana ollut melko onnellinen. Kerron tässä, mikä minut tekee onnelliseksi.

- Rakkaus (Ä)
- Ystävät
- Hyvä työpaikka
- Tyydyttävä rahatilanne
- Ahkeruus
- Rutiinit
- Tunne siitä, että etenee elämässä
- Säännöllinen liikunta
- Terveellinen ruokavalio yhdistettynä herkutteluun
- Muiden auttaminen
- Koti jossa viihtyy
- Kohtuullinen alkoholinkäyttö
- Mukavat harrastukset
- Se että ei liho
- Usko tulevaisuuteen

Miten paljon pitäisi välittää?

Tshetshenian sodasta kirjoittanut poliittinen toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin, ja eilen Helsingin keskustassa oli 2000 ihmisen hiljainen mielenosoitus.

Ihmettelin, miksen minä koskaan käy mielenosoituksissa. Se ei tietenkään ole minulle luonnollinen tapa toimia: en yleensäkään mielelläni käy missään. On niin hankalaa lähteä minnekään mieltään osoittelemaan. Tärkein syy on kuitenkin se, että minua ei kiinnosta. Suurin osa maailman tapahtumista on sellaisia, että en jaksa välittää.

Tässä asenteessa on taustalla epäempaattinen luonteeni, mutta myös itsesuojelu. 19-vuotiaana olin niin huolissani maailman tilanteesta, etten sen koommin ole enää jaksanut ottaa sen taakkaa harteilleni.

Asiat mitkä minua todella suututtavat ja surettavat ovat luonnon tuhoutuminen, köyhien ja rikkaiden kuilun suureneminen ja suurten yhtiöiden mahdollisuudet riistää ihmisiä ja luontoa. Nämä ovat sellaisia, joiden edistämiseksi olen valmis jotain tekemäänkin, ja myös teen. Mutta en _jaksa_ välittää kaikesta mahdollisesta paskasta, mikä ympärillä tapahtuu. Tshetshenian tilanne ei oikeasti minua paljon kiinnosta, eikä Afrikan nälänhätä, eikä moni muukaan.

Paljon tyypillisempää on sellainen tekopyhäily, että surraan ja valitetaan, muttei oikeasti koskaan tehdä mitään. Siihen en halua sortua, ja siksi minulla on oikeus myös kertoa, etten todella sure kaikkea mikä maailmassa on väärin.

Tarinaa kuntoutushakemukseen

Haen nyt lisää tukea Kelalta psyykkisten ongelmieni hoitoon, ja hakemuksen liitteeseen on kirjoitettava perusteet terapian jatkamiselle. Lisäksi mukaan liitetään psykiatrin ja terapeutin lausunnot, joista ensimmäinen minulla on. Huomenna terapiassa keskustelemme terapeutin lausunnosta, ja sitä varten hahmottelen tähän kokemuksiani terapiasta ja sen tarpeesta.

Miten koen hyötyneeni terapiasta?
- Olen pystynyt jättämään masennuslääkkeet, nyt olen ollut ilman jo yhdeksän kuukautta
- Ei masenna
- Ahdistaa kyllä, mutta pystyn paremmin käsittelemään tunteita
- Olen alkanut ymmärtää, miten paljon minulla on ollut sosiaalisia vaikeuksia ja miten paljon ne ovat vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan elämääni
- Olen alkanut ymmärtää paremmin, miten lapsuuteni ja nuoruuteni ovat vaikuttaneet sairastumiseeni
- Muutenkin elämä on mennyt parempaan suuntaan, missä terapia on omalta osaltaan auttanut: olen valmistunut, saanut töitä ja alkanut harrastaa liikuntaa

Miksi tarvitsen lisäterapiaa?
- Pelkään, että masennus palaa tai ahdistus pahenee
- Tällä hetkellä resurssit hallita elämää ovat riittämättömät
- Työelämään siirtyminen on osoittautunut todella vaikeaksi
- Itsetunto on erittäin huono ja omanarvontunteen kehittämisessä on vielä paljon työtä
- En pysty nukkumaan ilman nukahtamislääkkeitä
- Sosiaaliset suhteet ovat ongelmallisia
- En osaa arvioida, mikä on pakkoa, vaan kaikki tuntuu pakolta
- En usko pärjääväni työelämässä ja pelkään, että ilman työtä en voi tuntea olemassaololleni oikeutusta

Tavoitteita

Listaan tässä asioita, joita yritän saavuttaa lähiaikoina:

1. Työpaikan löytäminen
2. Kiinnostavan opiskelualan keksiminen
3. Ruotsin kielen parantaminen
4. Uusi harrastus SPR:n ystäväpalvelussa
5. Pukeutumisen parantaminen
6. Alkoholin käytön vähentäminen
7. Tehokkaampi ajankäyttö

Itsekeskeisyyyspohdintoja

Minun historiani näyttää nyt pitkälti sisäisten ristiriitojen rakentumiselta, ei ulkoisten tapahtumien sanelemalta tapahtumasarjalta. Olen ollut aina voimakastahtoinen ja pyrkinyt omaan etuuni, minkä vuoksi minua ei ole kovin paljoa käytetty hyväksi, syrjitty tai jätetty huomiotta. Olen saanut mitä olen halunnut, ja sitä mitä en ole saanut, en ole suostunut haluamaan. Vanhempiani kohtaan voin olla katkera, mutta muuten en koe muiden ihmisten juuri haitanneen elämääni. Paljon useammin olen itse ollut se joka on jättänyt huomiotta muiden tunteet ja mielipiteet, enkä oikeastaan ole kovin paljon välittänyt toisista ihmisistä.

Toinen tärkeä elämässäni esiintynyt ilmiö liittyy itsekeskeisyyteen myös. Minulla on tapana syyttää epäonnistumisista itseäni, vaikka jokin ulkoinen tekijä olisikin selvästi vaikuttanut tapahtuneeseen. En ole ollut sattumuksien viaton uhri, vaan huono ihminen. Näin vahva keskittyminen itseen on tehnyt maailmastani aika hankalan. Olen aina suhtautunut ristiriitaisesti kykyihini ja uskonut itseeni monissa asioissa aivan liian vähän.

Persoonallisuuteni ja kasvatukseni vuoksi olen mielestäni aina ollut negatiivinen ja pessimistinen. En ole koskaan erityisen vahvasti uskonut mihinkään tai ollut erityisesti kiinnostunut mistään. Olen uskonut kykyihin lähinnä opiskelun suhteen, mutta se on riittänyt suhteellisen pitkälle. Olen elänyt elämän, jossa ulkoisia vastoinkäymisiä on vähän, mikä on luullakseni vielä lisännyt sisäisiä vaikeuksiani. Olen saanut mitä olen halunnut, mutta en ole kovin paljon odottanutkaan. Joka päivä taistelen riittämättömyyden tunteiden kanssa, ja kaikki mitä tapahtuu on aina vain selkeämmin omaa syytäni.

Kun voi tehdä mitä haluaa, on yhä vaikeampaa tietää mitä haluaa.

Hengähdystauko

Sain flunssan keskiviikkona, eikä oikeastaan juuri harmittanut. Nyt voin olla poissa töistä, nyt voin olla harrastamatta urheilua, ja olla tapaamatta ketään. Aivan kuin olisi saanut vapaata elämästä, ja ensimmäistä kertaa. Olen vain kerran aikaisemmin ollut sairaslomalla, yhden päivän, toissa kesänä. Opiskelijana ei lomaa ollut, vaan sairaanakin paahtoi lähes samalla tavalla. Vielä kolme päivää niin, ettei tarvitsee tehdä "mitään". Todennäköisesti kylläkin teen töitä viikonloppuna, tai ehkä jo huomenna. Kuitenkaan nyt ei ole aivan pakko. Nyt voisi todella ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen aikaa olla rauhassa, ja ehkä tämä tilaisuus täytyy käyttää. Ehkä huomenna vain oleilen, luen kirjaa, kirjoittelen tänne ja mietin asioita.

Kahden vuoden jälkeen ensimmäinen uneton yö

Eilen oli nukuttava ilman lääkkeitä. Kaksi vuotta, tai ehkä kauemminkin, olen nukkunut todella hyvin. Yleensä olen nukahtanut noin minuutissa, heti kun olen päässyt sänkyyn. Oli karmea tunne, kun aika vain kului, päässä pyöri ahdistavia ja muitakin ajatuksia, väsytti, eikä uni tullut. Koskaan ei ole yö tuntunut niin pitkältä, ja sen ajan minkä nukuin näin ahdistavia unia. Tosin unet joita näen ovat yleensä muutenkin epämiellyttäviä.

Sain kuitenkin mietittyä joitakin asioita, mikä varmasti teki hyvää. Tajusin, miten typerä olen ollut. En ole enää arvostanut unta, vaan alkanut käyttää lääkkeitä väärin. Näin jonkinlaista painajaista eräästä tuttavasta, jolle sunnuntaina soitin ja joka ei soittanut takaisin. Päätin, että sosiaalisten suhteiden kanssa täytyy olla paljon tarkempi. Vähemmän tapaamisia ja tarkempi kontrolli puheiden suhteen.

Mietin myös alkoholinkäyttöäni. Juon ollakseni sosiaalinen, mutta myös siksi, että koen olevani vastuussa tilanteen rentoudesta ja hauskuudesta. Ei sen pitäisi olla minun vastuullani, elleivät juhlat ole meillä. Ja päätin, että vähemmän tulevaisuudessa ne ovat meillä. Haluan todella juoda vähemmän, ja siihen on keinona tavata ihmisiä harvemmin.

Tajusin myös sen, että jollen käytä lääkkeitä, minulla on enemmän aikaa. Nimittäin kahdeksaa tuntia yössä tuskin pystyy nukkumaan, jollei uni tule aikaisin. Olen tästä tietysti ollut tietoinen, mutta olen pelännyt väsymystä. Nyt yritän ehkä pelätä sitä vähemmän. Myös sitä mietin, että kun alan vähemmän tehdä itseäni vahingoittavia asioita, on vähemmän paineita unohtaa ja muistivaikeudet voivat tätä kautta helpottua.

Kuinka sitten kävi? Se oli opettavainen kokemus. En ole ollut erityisen väsynyt, mutta väsymyshän ei ikinä tulekaan vielä ensimmäisen unettoman yön jälkeen. Yö oli kamala mutta päivä ei. Tänään sain lääkkeeni, joten on mietinnän paikka. Haluanko yrittää irrottautua lääkkeistä? Nyt olisi jo yksi yö takana, toinen ei varmasti ole yhtä vaikea.

Luulenpa kumminkin, että minulle riippumattomuus ei ole tarpeeksi tärkeää juuri nyt. Aion kuitenkin lopettaa väärinkäytön, tai oikeastaan jättää sen viikonlopuiksi edes. Seuraavat kuukaudet aion olla tehokas, keskittyä parantumiseeni terapiassa ja täällä.

Mitä addiktio on?

Olen suhteellisen pitkän ajan, luullakseni pari vuotta, joka ilta saanut unen nukahtamislääkkeiden avulla. Tänään kävi se, mitä olen pelännyt: lääkkeet jäivät toiseen kaupunkiin. Olen tietysti varautunut jollain tavalla: en ole nyt paniikissa, lähinnä kiukkuinen ja hieman utelias. Jos olisin todella vakavasti riippuvainen, näin ei olisi varmasti päässyt käymäänkään.

Nyt on sopiva hetki kertoa tästä aiheesta, riippuvuudesta. Terapeuttini tahtoi tietää, miksi koen käyttäväni lääkkeitä väärin. Nehän ovat laillisia, psykiatrin määräämiä ja vieläpä noudatan annostusta. Syy on mielestäni tämä: en ole enää aikoihin yrittänytkään olla ilman lääkkeitä, sillä niiden käyttö tuntuu niin hyvältä.

Se, että saan joka ilta olla pilvessä, ei voi olla oikein. Kyse ei kuitenkaan ole addiktiosta. Addiktiolla nimittäin tarkoitetaan "pakonomaista toimintaa, joka tuottaa välitöntä tyydytystä, mutta enenevästi haitallisia seurauksia ja josta yrityksistä huolimatta on vaikea päästä eroon". Käsittääkseni tsolpideemin pitkäaikaiskäytön haitoista ei ole kiistatonta näyttöä. Oikeastaan suhteeni luonne riippuu kummallisella tavalla siitä, onko aineen käytön haittoja voitu todistaa. Nykyisten tutkimusten mukaan siis en ole addikti, mutta jos tsolpideemin pitkäaikaiskäytön haitallisuus todistettaisiin, olisin sellainen. Tässä on todella kiinnostava esimerkki siitä, mitä määritelmät merkitsevät. Ja mitä loistavin esimerkki siitä, mitä termi "lailliset huumeet", jolle ei ole samanlaista vastinetta englannissa, todella tarkoittaa.

2000-luvulla addiktion käsite on saanut kovasti suosiota, ja sitä on arkikäytössä laajennettu koskemaan mitä erilaisimpia asioita. Suklaariippuvuus on tuttu sana kaikille, ja myös chilimausteeseen tai jopa urheiluun kohdistuvia riippuvuuksia kuvaillaan (ks. Hetherington (toim.) 2001: Food cravings and addiction). Nämä "riippuvuudet" eivät luonnollisestikaan täytä addiktion määritelmää.

Kerron tässä kuitenkin joitakin tsolpideemin haittoja.
1) Ilman sitä on vaikeaa nukahtaa.
2) Ilman sitä on tylsää.
3) Jos käyttää sitä sosiaalisissa tilanteissa (tapaaminen, puhelin, sähköposti), mokaa helposti jotakin.
4) Käytön aikana ei voi tehdä henkistä työtä täysipainoisesti.
5) Se aiheuttaa muistikatkoksia: seuraavana päivänä ei välttämättä muista mitä tuli tehtyä.
6) Se heikentää tasapainoa ja voi altistaa kaatumisille.
7) Sillä voi olla joitakin vaikutuksia, joista ei ole tietoa tai ei ole kerrottu. Itse epäilen ainetta yhdeksi muistihäiriöideni aiheuttajista.
8) Lääkettä käyttävä ei voi elää "luonnollista" elämää eikä tuntea itseään normaaliksi.
9) Lääkettä ei voi käyttää raskaana ollessa tai lasta imettäessä.
10) Lääkettä ei saisi ottaa humalassa, mutta on vaikeaa olla ottamatta.

Hyviä puolia on vähemmän, mutta ne ovat tällä hetkellä painavampia. Mielestäni olen riippuvainen tsolpideemista, vaikkakaan en ole addikti. Se, että saan työni ja elämäni hoidettua, tekee minusta ei-addiktin, ja oletettavasti ainoastaan se.

Kohtuullisen terveellisiä, hyviä ja helppoja ruokia

Ruoan valinta on vaikeaa. Kirjaan tähän arjen helpottamiseksi muutamia hyviä ruokavinkkejä.

Kirjolohipasta: Marinoituja kirjolohisuikaleita, pakastevihanneksia (parsakaali, porkkana, herne jne.), 5 % ruokakermaa, ruispastaa

Tomaattipasta: Valmista tomaattikastiketta (Pirkka), vaaleita tölkkipapuja, ruispastaa

Kanawokki: Marinoituja broilerisuikaleita, wok-sekoitusta

Tonnikalasalaatti: öljyistä tonnikalaa, tomaatteja, herneitä, raejuustoa

Savusiikakeitto: savustettua siikaa, porkkanaa, purjoa, herne-maissipaprikaa, sulatejuustoa

Gulassikeitto: naudanlihaa, tomaattimurskaa, paprikaa, perunoita (kannattaa etsiä ohje jostakin)

Makaronilaatikko: naudan- tai broilerinjauhelihaa, sipulia, ruispastaa, pakastevihanneksia (esim. kesäkurpitsa-munakoiso-aurinkokuivattu tomaatti jne.), munanvalkuaista, maitoa, vähän sulatejuustoa

Tomaatti-lihapullakastike: naudanjauhelihapullat, valkosipulinen tomaattikastike ja pasta

Lohi-vihanneskeitto: marinoituja kirjolohisuikaleita, pakastevihanneksia (parsakaalia, vihannessekoitusta, maissia), kasvislientä, sulatejuustoa