Tshetshenian sodasta kirjoittanut poliittinen toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin, ja eilen Helsingin keskustassa oli 2000 ihmisen hiljainen mielenosoitus.
Ihmettelin, miksen minä koskaan käy mielenosoituksissa. Se ei tietenkään ole minulle luonnollinen tapa toimia: en yleensäkään mielelläni käy missään. On niin hankalaa lähteä minnekään mieltään osoittelemaan. Tärkein syy on kuitenkin se, että minua ei kiinnosta. Suurin osa maailman tapahtumista on sellaisia, että en jaksa välittää.
Tässä asenteessa on taustalla epäempaattinen luonteeni, mutta myös itsesuojelu. 19-vuotiaana olin niin huolissani maailman tilanteesta, etten sen koommin ole enää jaksanut ottaa sen taakkaa harteilleni.
Asiat mitkä minua todella suututtavat ja surettavat ovat luonnon tuhoutuminen, köyhien ja rikkaiden kuilun suureneminen ja suurten yhtiöiden mahdollisuudet riistää ihmisiä ja luontoa. Nämä ovat sellaisia, joiden edistämiseksi olen valmis jotain tekemäänkin, ja myös teen. Mutta en _jaksa_ välittää kaikesta mahdollisesta paskasta, mikä ympärillä tapahtuu. Tshetshenian tilanne ei oikeasti minua paljon kiinnosta, eikä Afrikan nälänhätä, eikä moni muukaan.
Paljon tyypillisempää on sellainen tekopyhäily, että surraan ja valitetaan, muttei oikeasti koskaan tehdä mitään. Siihen en halua sortua, ja siksi minulla on oikeus myös kertoa, etten todella sure kaikkea mikä maailmassa on väärin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment