Minun historiani näyttää nyt pitkälti sisäisten ristiriitojen rakentumiselta, ei ulkoisten tapahtumien sanelemalta tapahtumasarjalta. Olen ollut aina voimakastahtoinen ja pyrkinyt omaan etuuni, minkä vuoksi minua ei ole kovin paljoa käytetty hyväksi, syrjitty tai jätetty huomiotta. Olen saanut mitä olen halunnut, ja sitä mitä en ole saanut, en ole suostunut haluamaan. Vanhempiani kohtaan voin olla katkera, mutta muuten en koe muiden ihmisten juuri haitanneen elämääni. Paljon useammin olen itse ollut se joka on jättänyt huomiotta muiden tunteet ja mielipiteet, enkä oikeastaan ole kovin paljon välittänyt toisista ihmisistä.
Toinen tärkeä elämässäni esiintynyt ilmiö liittyy itsekeskeisyyteen myös. Minulla on tapana syyttää epäonnistumisista itseäni, vaikka jokin ulkoinen tekijä olisikin selvästi vaikuttanut tapahtuneeseen. En ole ollut sattumuksien viaton uhri, vaan huono ihminen. Näin vahva keskittyminen itseen on tehnyt maailmastani aika hankalan. Olen aina suhtautunut ristiriitaisesti kykyihini ja uskonut itseeni monissa asioissa aivan liian vähän.
Persoonallisuuteni ja kasvatukseni vuoksi olen mielestäni aina ollut negatiivinen ja pessimistinen. En ole koskaan erityisen vahvasti uskonut mihinkään tai ollut erityisesti kiinnostunut mistään. Olen uskonut kykyihin lähinnä opiskelun suhteen, mutta se on riittänyt suhteellisen pitkälle. Olen elänyt elämän, jossa ulkoisia vastoinkäymisiä on vähän, mikä on luullakseni vielä lisännyt sisäisiä vaikeuksiani. Olen saanut mitä olen halunnut, mutta en ole kovin paljon odottanutkaan. Joka päivä taistelen riittämättömyyden tunteiden kanssa, ja kaikki mitä tapahtuu on aina vain selkeämmin omaa syytäni.
Kun voi tehdä mitä haluaa, on yhä vaikeampaa tietää mitä haluaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment